sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kaulimen laakerit ja reikäkakku

Sormulan mummo leipoo:

Osa 1: Mummo teki oman äitinsä - mummoisoksi nimetyn - 85-synttäreille suolaista piirakkaa. Pohja oli kaupan ruisperunapakastetaikina. Oli vähän kiire aikataulu ja taikina aavistuksen vielä kohmeessa, niin vanhan kaulimen kestävyys joutui koetukselle. Kuului vain raps - ja pieni rengas käsikahvan ympäriltä hajosi. 

Kaikkea ei ole luotu kestämään ikuisuuksia ja tämäkään kaulin ei ole vielä nähnyt neljääkymmentä ikävuottaan. Monessa taikinassa se on mukana pyörinyt ja pyörii edelleenkin. Ehkäpä osat vielä asettuvat liimaamalla paikoilleen, kun mummo ehtii kaulinremonttiin.
 

Osa 2: Moni kakku päältä kaunis, vaan on reikä sisällä! Kuulemma "Nuukan emännän kakku". Haluaako joku reseptin? Näin kävi yllättäen ja pyytämättä! Mummo ehti kakun kuorruttaakin, kun näytti ihan hyvälle päältä päin.

Kakusta piti tulla "Maailman paras kakku", mutta tulikin ihan outo lopputulos. Iso reikä kulkee läpi koko kakun. Näin käy, kun pitää leipomisen suhteen liian pitkiä taukoja. Pitänee vielä vähän harjoitella! Miten on, haluaisikohan joku tästä reseptin? Tai mummon leipomaan omiin juhliinsa? Luotettavaa ja onnistunutta leivontapalvelua sopuhintaan?


Leipomisterveisin nimimerkki Minustako pitoemäntä!

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kevätkiirettä kantapäillä


Pellolla pari traktoria kevättöissä
Kivet kolahtelevat koneeseen
Tuoksuu kevät - haisee lanta
Kuskeilla kiire kantapäillä
Ilmassa sateenuhka
Kuu kohoa taivaalle
Linnut vaikenevat
Väsymys painaa
Pelto pölyää
Työ jatkuu
Jatkuu
- Kansa odottaa lähiruokaa!



Valkovuokkomatto


Silloin kauan sitten
kahdeksankymmentäluvulla
saimme ystävältämme
muutaman valkovuokon taimen.

Istutimme ne suurella rakkaudella
pihamme laidalle toivoen juurtumista,
kuten itsekin olimme jo juurtuneet.
 
Ensimmäisenä keväänä minä laskin
avautuneet kukat haltioissani 
- seitsemän kukkaa!
Miten olinkaan onnellinen!
 
Näiden vuosien jälkeen joka kevät
pihan laidalla on valkovuokkomatto
ja uusia pieniä alueita syntynyt
ympäri pihaa - aivan kuten
sukummekin on laajentunut ajan saatossa.
 
Kiitollisena ihastelen ja ihmettelen luontoa
- elämämme kulkua sekä sen kauneutta.