Lisenssin hakumatka

Savusauna tuomen kukkien aikaan.

Testi jonka tekijä on Sirpa Tyni on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia 1.0 Suomi lisenssillä.

Lisenssien käytön opettelussa auttoi paljon Tarmo Toikkasen hyvä esitys lisenssoinnista. Esityksen jälkeen lisenssi haettiin ylläolevasta linkistä. Valinta kohdistui tähän siksi, että se suojaa tekijää.

Älypäässä pelikoukussa

Menipä mummo sitten pelien lumottuun maailmaan. Tekisi mieli todeta Mertarannan sanoin, että taivas varjele, mitä sieltä tulee! No tulihan sieltä monenlaisia pelejä ja kirjautumisiakin olisi pitänyt tehdä sinne ja tänne. Yhteen jo kirjauduinkin, mutta sitten tuli ilmoitus, että siellä on ruuhkaa eikä saa olla turhan hätäinen. Mummot ei ehdi turhia odotella, joten siirryin seuraavaan kohteeseen, kun Kalpan pelikin menisi telkussa ja sitä pitäisi seurata Elämäni Valon seurassa. Jännät paikat muuten sielläkin pelissä, kun maalivahdinkin suotta pistivät pelikieltoon tälle illalle. Hetken kyllä tässä ruhkassa ajattelin, että nyt siellä kaikki 23 asiaa -koulutuksen viimetipan pelailijat yrittää kirjautua kanssani yhtäaikaa!

No, menin sitten Älypään sivuille ja pelasin puutarha-aiheista peliä. Alkuun meni hyvin ja maalaispuutarhurin itsetuntoni kohosi kohomistaan, mutta sitten tuli virhearviointi ja puks poks pelistä pois. No siellä oli palkki, että voi yrittää uudelleen ja mummohan yritti. Yritti monta kertaa ja välillä meni melko pitkällekin. Oli pakko jo vaihtaa peliä ja arvelin savon murretta osaavani melkoisen hyvin. Ja eikun pelaamaan! Ihan kummallisia ja outoja sanoja olivat peliin laittaneet. Ei Savossa noin puhuta! Oikein meni moni ja väärinkin meni välillä - ja taas uutta peliä kehiin! Kollega oli älynnyt, että voi jäädä koukkuun ja onneksi oli siitä varoitellut blogissaan. Sittenpä pakotin sulkemaan viheliäset pelit ja keskityin kommentoimaan pelaamista tässä ja nyt. Aika kyllä kuluu ja kaipa niissä tietämyskin kasvaa, jos jotakin mieleensä painaa.

On mummo pelannut aiemminkin. Kun Commodore 64 tuli perheeseen kahdeksankymmentäluvulla, niin lasten mentyä nukkumaan oli SuperMario ja Tetris kovia sanoja. Näyttönä oli vanha telkkari takkahuoneen pöydällä ja kovat kisat tuli Elämäni Valon kanssa kisattua - enkä minä ihan joka kerta hävinnyt. Saatoinpa voittaa ainakin kerran :)

Podcasteja metsällä eli musiikkia ja ääntä etsimässä

Podcastit ovat tulleet mummon elämään pikkuhiljaa hiipien erilaisten sattumusten kautta. Muutaman kerran hyvä radio- tai tv-ohjelma on jäänyt huomaamatta ja kun sitten kuulee tällaisesta "oharista", niin voi käydä etsiskelemässä asioita eri sivustoilta. Yle Areena on kaiketi tutuin, mutta myös esimerkiksi Radio Suomipopin kanavaa on tullut kuunnelluksi. Yleltähän löytyvät sekä radion että television ohjelmat.

Viime syksynä oli hauskaa kuunnella tutun poliisikoiran tempauksesta Suomipopin podcastissa, jossa "Vainu" löysi keskiyön aikaan ensin kolaroineen rattijuopon kengän, sitten toisen kengän ja lopulta kenkien omistajan.

Samoin on mielenkiintoista kuunnella ja katsella tuttujen esiintymistä radion tai television kanavilla eri yhteyksissä. Useilla kuuntelukerroilla löytää asioista aina erilaisia näkökulmia, joita ei yhdellä pikaisella kuulemalla tai näkemällä ehdi rekisteröidä tv-ruudusta tai radiosta.

Todeta voi, että kyllä mummokin näistä uusista asioista on ihan mielissään - kun vain oppisi aina hyödyntämään kaikkia uusia tarjolla olevia mahdollisuuksia.

Virkistystä ja oppia pilke silmäkulmassa

Sattuipa tänään, että Keiteleen ja Pielaveden kirjastoihmiset pakkautuivat pariin autoon, jättivät kirjastot omiin oloihinsa ja lähtivät virkistys- ja opintomatkalle. Ensimmäinen pysähdys oli Maaningan kirjastolla, jossa ihailimme kaunista, valoisaa ja niin siistiä kirjastoa. Kävi jo ihan mielessä, että oiskoon nuo ihan meitä varten siivonneet, mutta näytti niin joka paikka olevan kohillaan, että kai heillä on jo perustilanne noin hyvä.

Nähtiin me siellä monia hyviä asioita, joita voisi toteuttaa meidänkin taloissa. Kurkisteltiin joka huoneeseen ja ihailtiin taidetta ja kukkia, jotka toivat mukavasti lisää viihtyvyyttä. Tietysti saimme kahvit ihan tuoreen vehnäsen kanssa ja jatkoimme matkaa Kuopioon Isä Camilloon. Tämä oli matkamme virkistysosa. Virkistyimme hyvällä ruoalla ja omasta mielestäni se sipulikeitto oli kyllä huippuhyvää. Sitten olikin vuorossa koulutusosio Kuopion kirjastossa.

Iltapäivän ajan nautimme Ismo Apellin hyvästä esiintymistaidosta. Hän toi eteemme suuren joukon erilaisia ihmistyyppejä, joita kohtaamme asiakaspalvelutilanteissa. Eipä sitä arjessa tule kehonkieltäkään aina niin tarkkaan ajatelleeksi, vaikka itsestään selviltä monet asiat tuntuivatkin, kun ne meille sanottiin tai näyteltiin.

Apell kertoi myös naisten ja miesten aivojen eroista, joille emme mahda mitään ja siitä, kuinka naisen ja miehen välinen kommunikaatio toimii esim. pitkässä avioliitossa. Sanojahan siinä ei juuri tarvita. Elämäni Valokin väittää aina minusta asioita, joita en taatusti ole ääneen sanonut, ehkä vasta hieman mielessäni kaavaillut... Kai meidät sitten on jo laskettava pitkän tien kulkijoiksi tässä hektisessä maailmassa.

Tuossapa sitten olen noita asioita mielessäni iltapuhteen pyöritellyt. Monia sattumuksia tämän kirjastourani varrella on asiakkaiden kanssa sattunut. Yksi kasvatustilanne on jäänyt mieleen, kun koulupojalla oli hattu oppitunnilla päässä, kuten heillä nykyisin usein on, mutta sanoin silti, että paleltaako päätä. Samalla huomasin, kuinka vanha herrasmies asetteli karvahattuaan kainaloonsa. Jostain syystä minulla tuli juuri sillä hetkellä asiaa toimiston puolelle.

Käväisin ulkona kolailemassa hieman ja hyvin luisti potkukelkkakin pihatiellä. Kurvissa oli mennä jo penkkaan, niin kuin auto eilen seiskaseiskatiellä. Muistelin myös muuatta kollegaa, joka innoissaan laski potkurilla mäkeä, tuli mutka ja hän meni helmat hulmuten penkan yli ja ensimmäinen liike oli - tietysti - pikainen nousu takaisin tielle, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja vilkaisu, ettei vain kukaan nähnyt. Niinhän sitä tulee toimia :)

Eiköhän kelkkailla ja hiihdellä, kun kelit vielä sallii. Siinä kai sitä tulee tarpeellista virkistystä, että jaksamme hoidella asiakaspalvelussa monenmoiset asiakkaat.