Syysloman alkaessa lapsen lapset haettiin mummolaan.
Tyttönen yllätti mummon jälleen kerran ja näytti mummolle
kahta juurruttamaansa tammenterhoa.
Ne piti ottaa mukaan ja istuttaa mummolan maille.
Tietystihän terhot pitää istuttaa ja ne otettiin mukaan
visusti pakasterasiaan pieneen vesitilkkaan pakattuina.
Ensin istutettiin tyttösen nimikkopuu.
Sitten oli nuoren herran istutusvuoro.
Ukki kaivoi montun ja mustaa multaa tuotiin lisäksi
kuten siskotytönkin puulle. Tämä oli tarkkaa touhua!
Säkkejä kannettiin ihan urakalla.
Karikesäkki ei ollut kovin painava,
joten tyttönen jaksoi kantaa sen istutuspaikalta toiselle.
Ukki kantoi painavamman multasäkin.
Kun tammenterhot oli saatu mullan uumeniin oli vuorossa karike.
Sitä laiteltiin ihan huolella ja lausuttiin taikasanat:
Kasva tammi, vartu tammi, jälkipolville iloksi!
Lopuksi laiteltiin valkosipulin kynsiä istutusten ympärille,
että kaikenlaiset nälkäiset kulkijat eivät söisi terhoja talven aikana.
Niin laitettiin tyttösen hoivaamat tammenterhot Sormulan mummolan multiin ja nyt vain toivotaan hyvää juurtumista ja reipasta kasvuvauhtia,
vaikka tammi tiedetäänkin hyvin hitaaksi kasvajaksi.
Tämä kokemus kirjataan täten muistojen joukkoon ja toivotaan,
että tammet kasvavat ja tuottavat todella iloa tulevillekin sukupolville!
