Sormulan ukki oli ehtinyt tehdä jo lumitöitä ja pieni lumikasa alkoi muodostua autotallin nurkalle. Siitä kasastapa ukki ja Lapsenlapsi rakensivat syystalven ensimmäisen Lumiukon. Siitä tuli hieno. Mummo toi vielä pihakierroksessa löytyneen Tuulen kuljetteleman tyhjän kukkaruukun päähineeksi ja niin Ukko alkoi vartioida pihapiiriä. Lumiukko ei ollut suuren suuri, mutta terhakkaasti se katseli kivisilmillään ja haisteli käpynenällään.
Uutta lunta sateli hivenen yön seutuun, mutta sitä ennen ilmassa leyhytteli lempeä lauha Tuuli ja se vei mennessään Ukon hatun ja pudotti silmät ja nenän sen jalkojen juureen maahan. Silti Ukko seisoi uskollisesti vartioimassa talon nurkalla omalla paikallaan katsellen samalla tarhassaan askaroivan Lilli-koiran touhuja.
Ympärillä olevat lumet katosivat pikku hiljaa ja Ukkokin pieneni. Nenä nökötti alakuloisena Ukon jalkojen juurella ja pihan terijoen salavien lehdet tulivat Ukon seuraksi Tuulen kuljettelemana.
Lempeä, lauha Tuulenvire kuljeskeli edelleen nurkilla ja houkutteli ohi kulkevista pilvistä Sadetta luokseen. Sade kuuli kutsun ja alkoi ripsahdella Ukon päälle sulattaen sitä lisää ja lisää. Ukko pieneni ja pieneni edelleen, mutta nenä oli uskollisesti sen seurana ja lehdet yrittivät pidätellä kaikkea Ukon ympärillä vielä olevaa lunta sulamasta.
Mutta Sade ja lauha Tuuli olivat voimakkaita ja niin Lumiukko oli aloittanut matkansa pois pihapiiristä. Se alkoi imeytyä sateen kastelemaan maahan.
Lumiukko alkoi virrata pienten maan alaisten vesipurojen mukana kohti uusia seikkailuja.
Kun Lapsenlapsi tuli uudelleen mummolaan, hän meni Lumiukon luo ja kovasti ihmetteli, minne se on kadonnut...
Aluksi Lumiukko matkasi pientä mäkeä alas pieneen vesiojaan. Vesioja valui omaa reittiään alapeltojen välissä kulkevaan isompaan ojaan, jota kutsutaan viemäriksi. Viemärin mukana se vaelsi kohti niittyä ja niityn poikki kulkiessaan se tervehti iloisesti loristen pellon reunalla kasvavia pieniä pajuja ja toivoi niiden keväällä kasvattavan paljon pajunkissoja, joita lapsenlapset tulisivat noutamaan pääsiäispöydän koristeeksi. Samalla se toivoi rentukoiden kukkivan iloisesti lahnankudun aikaan keväällä, jolloin ukki ja mummo kävisivät hakemassa keltaiset kimput mummoisolle ja mummolan terassille.
Hakkionniityllä se kohtasi metsäautotien ojan, jota pitkin sen matka jatkui Aittojokeen. Aittojoki virtasi vuolaana, kun Sade oli kastellut suurin, runsain pisaroin maata koko syksyn. Aittojoki kuljetti Lumiukkoa vauhdikkaammin ja vauhdikkaammin ja pian se saavutti Viinikkalan tien alitse vievän suuren siltarummun. Lumiukko kummasteli vauhtia ja hieman se poukkoilikin virran viemänä, mutta pian se - humpsista vain - pulahti Nilakka-järveen Kiviniemen lahteen.
Siellä Nilakka-järvessä Ukko uiskenteli milloin vauhdikkaamin, milloin rauhallisemmin etelän suuntaan. Lumiukolla riitti ihmettelemistä, kun se kohtasi Vuonamonsalmen siltatyömaan. Se oli kuullutkin Sormulan mummolan nurkalla asustaessaan ihmisten puhuvan kauan odotetusta sillanrakentamisesta ja siitä, että kyllä siinä olisi paljon turvallisempaa kulkea niin lasten kuin aikuistenkin, kun kevyen liikenteen silta olisi valmis. Ukko katseli kiinnostuneena, kun kaivurit ja nosturit ja traktorit ja kuorma-autot työskentelivät. Lapsenlapsi oli kyllä kertonut, miten hyvä kuski ukki oli, kun hän ohitti kaikki kaivurit ja traktorit. Siinä Lumiukko uiskenteli Nilakan laineilla ja ihmetteli näkemäänsä ja kuulemaansa. Taisipa vilkuttaa mennessään vaahtopäisen laineen huipulla jäähyväisiksi Keiteleen kauniille kirkonkylällekin.
Mutta matkan piti jatkua virran viemänä aina vain kauemmas kotinurkilta. Pian järvet saisivat jääpeitteen ja ennen jäitä Ukko halusi matkata yhä kauemmas. Pian edessä näkyivätkin Tervon Lohimaan valot ja sitten oli vuorossa monta kanavaa, joiden läpi Ukko virtaili iloisesti. Kanavien nimet olivat Neituri, Kiesimä, Kerkonkoski ja Kolu. Sen jälkeen vastassa oli Keitele-järvi ja sitä pitkin Ukko ui Päijänne-nimiselle järvelle. Se oli iso järvi! Päijänne-järvestä Suomen pääkaupunkilaiset saavat juomavetensä ja niinpä Ukkomme ui vesijohdossa kohti Helsinkiä.
Aikaa Lumiukon lähdöstä ei vielä ole kulunut kovin kauaa, mutta emme voi tietää, minne Ukon matka jatkuu. Voimme vain arvailla, jatkuuko matka Suomenlahdella Itämerta pitkin Atlantin suureen valtamereen ja sitä tietä todella suuriin seikkaluihin. Meneekö se kenties viettämään jouluaan Havaijille tai Amerikkaan? Me kiitämme Ukkoa vierailusta luonamme ja toivotamme sille nyt vain Merry Christmas and Happy New Year!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti