Pihamme laidalla on vanha savusauna. Onhan sitä uudistettu 1980-luvulla, mutta hirret ovat vanhat ja mustat kuten laipiokin ja kiuas musta kivikasa. Tänään tuo sauna lämpeni marraskuun hämärän kosteassa säässä ystäville illaksi. Perinteen mukaan ensin kylpivät miehet ja lopuksi naiset. Istuimme lauteilla ja kiuas luovutti lämpöään napakasti sihahdellen. Kului kotvanen ja toinenkin siinä lyhdyn valossa rupatellen hien hiljalleen noustessa iholle.
Saunottuamme huuhtelin lauteet ja laittelin pariin vatiin vettä ylälauteelle.
Ystävien poistuttua ehdotin Markulle, että jos kävisimme vielä jälkilöylyissä. Niin vaelsimme lyhtyinemme yli pimeän pihan, astuimme vielä lämpimään saunaan ja kiuaskin kuiski hyvin hiljaa. Istuimme ja kuuntelimme, kuinka marraskuun sade ropsahteli rauhoittavasti kattoon ja mietin, mitä nuo mustat hirret kertoisivat, jos voisivat. Vadeissa vesi ei enää ollut kovin lämmintä, mutta pienen hien sillä huuhteli. Nakkasin vielä hieman vettä kiukaalle - ainahan sitä viimeiseksi saunatontulle pitää löylyt heittää. Palasimme pihan yli tupaan, sammutimme lyhdyt ja yö sai tulla. Iholla viipyy savusaunan lempeä tuoksu ja mieli on tyyntynyt lepoon. Kiitos, sauna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti