Kaupassa oli nauriita, niitä litteitä. Muistin, kuinka isän kanssa syksyisin riihtä lämmittäessä haettiin kasvimaalta nauriita ja illan pimeydessä siinä kiukaan hiilloksella niitä paistettiin. Riihen lämmetessä sen hirret napsahtelivat ja ylhäältä orsien päälle ahdetuista rukiin lyhteistä tipahteli lattialle ötököitä, kun kuumuus ajoi ne viileämpään.
Toinen muisto on, miten mummoni ”jältti” minulle halkaistusta nauriista veitsellä herkullista jälttää välipalaksi.
Ostettiin siis nauriita. Tein jälttää ja se maistui, mutta ei ihan lapsuudelta.
Kypsensin tuvan uunissa pari naurista kokeeksi ja odotin innolla herkkuhetkeä. No, maistuihan se voin kanssa, mutta ei vetänyt vertoja lapsuuden herkkuhetkelle.
Nämä nykynauriit ei taida olla niin makeita kuin ennen, mutta ihan hyviä kumminkin. Boomerit muistanee nämä syksyjen herkut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti