Mansikoita siivotessa ajattelin, että luonto
näyttää meille,
kuinka erilaisuus pitää hyväksyä ja että
kasvaessaan
erilaisia muotoja ja muhkuroitakin saanut on ihan
hyvä.
Pienenä soma ja täydellinen, mutta myöhemminkin
oikein kelvollinen sellaisenaan.
Miksihän sitä on niin vaikea hyväksyä? Itsen ja
toisten?
Kaikkea sitä pohtii näissä arjen askareissa
- muhkuraisena ja ryppyisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti