Lomareissuhavaintoja nykyisestä Suomesta

Teimme armaan puolison kanssa lomareissun hänen synnyinseudulleen Koillismaalle. Matkaa kertyi suuntaansa noin 400 kilometriä. Tuolla matkalla oli helppo tarkkailla vänkärin paikalta ohi vilahtelevia maisemia.

Verkkokalvolleni piirtyi surullisen paljon hylättyjä alueita; taloja, jotka ovat olleet joskus koteja, tyhjiä pihoja, joissa kasvoi pusikoita ja pitkää heinää, peltoja, joilla kukki ohdake ja angervo, sekä rakennuksia, joiden katto oli romahtanut ja ikkunat rikki.

Tuli ankea olo, miten tämän on annettu tapahtua Suomessa? Miksi emme pysty pitämään koko maata asuttuna? Miksi on pakko ahtautua tiiviisiin isojen kaupunkien lähiöihin kauas kotiseudulta? Miksi hyvinvointi ei jakaudu tasaisemmin?

Kuitenkin välillä on kauniita ja hyvin hoidettuja seutuja, hyvinvoivia maaseutukyliä, joissa pelloilla kasvaa eläimille heinää sekä viljaa ja kasveja ravinnoksi meille kaikille. 

Työ on keskittynyt, etääntynyt ja tekijöiden on mentävä sen luo, vaikka työtä olisi mahdollista tehdä ruuhkaisten kaupunkien ulkopuolellakin. Kaikkea ei voi tasata, mutta osan voisi. Itsekeskeisyys ja itsekkyyskö meidät ajavat tähän tilanteeseen?

Onhan tämän nähnyt jo pitkään, mutta jotenkin kehitys juuri nyt auton ikkunasta seuratessa tuntui äärimmäisen pahalta. Mitä me voisimme tehdä? Yhdessä.