Kirjastot ovat olleet kovasti pinnalla uutisoinnissa viime aikoina. Sain olla mukana Savon kirjastojen tutustumismatkalla Tampereen kirjastoihin ja Oodi on nyt kaikkien tuntema uusi kohtaamispaikka.
Se, mikä minua näissä uusissa kirjastoissa viehättää, on tila. Tilaa on vain oleiluun, kohtaamiseen, hiljaiseen tilaan, työskentelyyn, opiskeluun, musiikin tekoon, neuvotteluihin, kokoustamiseen...oikeastaan mihin vain. Ja Metsossa tuoksui korvapuusti! Siellä oli kahvila yläkerrassa. Tuoksumaailmakin vaikuttaa mielentilaamme ja kenellepä ei pulla maistuisi!
Oli kaikenlaisia sohvia, säkkituoleja sun muuta olotilaa. Ja härpäkkeitä, sekin 3D-tulostin ja editointilaitteita ja musiikkistudioita.
No, sitten kuulin, että Oodi mainostaa ompelukoneita. Onhan meilläkin Keiteleen kirjastossa ompelukoneita, jopa kaksin kappalein! Ja kitara sekä ukulelet. Ja digitointilaitteet. Ja tietokoneita. Ja pleikkari. Ja lautapelejä ynnä muita pelejä. Ja se kuuluisa mankeli, jonkalaista ei taida muualla olla! Ja Talligalleria näyttelyineen sekä kotiteattereineen. Ja juoma-automaatti. Ynnä tietysti kirjat, äänikirjat, ekirjat ja lehdet ja elehdet sekä levyt ja leffat...ja omatoimi!
Kun hetken pohdiskelin, niin ollaanhan me kuitenkin aika ajan hermolla. Vähän pienemmässä koossa vain. Kirjasto ei ole enää entisensä ja siihen velvoittaa jo kirjastolakikin. Se on kohtaamispaikka ja se on auki lähes jatkuvasti. Saavutettava paikka kaikille tapahtumine kaikkineen.
Olen tässä vähän mietiskellyt, että kun tuo työssäoloaika alkaa olla vähenemään päin, niin voi vielä heittää ilmoille haaveita. Kuten sen, että kirjaston alakerran asunto on tyhjänä. Siitä saisi mainion lisätilan kirjastoon erilaisille käyttötarkoituksille. Toki tiedän, että se on vuokra-asunto ja kunta tarvitsee ne tulot, mutta silti voinen haaveilla.
Toinen haave on, että kun kerran Kuopio yhdistää kirjaston ja museon, niin me voisimme yhdistää liikuntahallin ja kirjaston. Siihen saisi nousevan katsomon ja jos vielä tekisi niin, että napin painalluksella tulisivat tuolit esiin ja menisivät takaisin, niin eipä tarvitsisi raskaita tuolipinoja nostella leffojen ja konserttien yms. yms. pippaloiden ajaksi. Voisihan siihen kylkeen tehdä tilan vielä virtuaalimuseolle, kun Ahola taitaa jäädä pian pois käytöstä.
Nyt sanotte, että tyhjää haaveilua. Voihan se olla niinkin, mutta jos ei haaveile, elämä alkaa käydä tyhjäksi.
Tässäpä heitin ilmoille - miettikääpä näitä! Joskus unelmilla on taipumus toteutua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti