Onpa säkkipimeää, sinä sanoit,
kun istuimme terassilla ja kuuntelimme,
kuinka vesi tippui räystäältä
ja kosteutta kaipaava maa
imi itseensä hiljaista sadetta.
Ei näkynyt tähtiä, ei kuuta,
ei revontulten loimua pohjoisen taivaalla.
Viileä tuulenviri pyyhkäisi saunapuhtaalla iholla
houkuttaen takaisin valoon ja lämpöön.
Ulos jäi marraskuun musta yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti