Missä on perheenpään puhelin?

Aamuisin on yleensä kiire. Töihin lähtiessä meistä kumpainenkin ottaa omat tarvittavat tavaransa, kuten puhelimet ja avaimet nyt ainakin.

Perheenpään puhelinta ei vain aamulla löytynyt. Otin siihen puhelun ja jossain tuntui pärisevän, kaiketi vasemmalla. Etsittiin, mutta ei löytynyt. Soitin uudelleen ja pärinä kuului, meni vastaajaan, etsittiin, mutta ei vain löytynyt. Soitin aina vain ja ehdittiin siinä jo sänkykin purkaa, jopa kahteen kertaan, jos sinne olisi taskusta pudonnut, mutta ei löydy. Ja aina pärinä kuului jostain ikään kuin vasemmalta. Sitten väitin, että kun puoliso kävi autotallissa, niin sinne on tippunut. Ei voi kuulemma seinän takaa kuulua. Sitten sanoin sen kuuluvan patiolta, jos on lumia siellä työnnellyt. No ei ole aamulla työnnellyt. Eikä varsinkaan patiolla, eikä se sieltäkään voi kuulua.

Lopulta mystiseltä tuntuvan ongelman ratkaisi puhelimen omistaja. Käveli viereeni ja sanoi puhelimensa olevan minun liivini taskussa. No siellähän se! Eikä edes tuo iso liivintasku hälyttänyt! Ei niin, kun oli omistajalta unohtunut puhelin äänettömälle ja vain se tärinä vähän ärisi – siellä vasemmalla!

En minä tahallaan!

Ehdittiin vielä ajoissa töihinkin, mutta harvinaisen huvittuneessa mielentilassa!