Lokakuun aamussa

Usva on asettunut maisemaan levollisen rauhoittavana.

Auto nielee asvalttia. Ohi kiitää keskiviivan mittarimato.

Kosteus kurkkii avatuista ovista.
 Syksyinen koleus hiipii huoneisiin. 

Talojen piipuista nousee savu. 

Aamuiset herääjät laittavat uuneja lämpiämään.

Vastaantulijat kiirehtivät töihin. 

Autojen valokeilat sukeltavat sumusta.

Tehtaiden portit odottavat tulijoita 

tienaamaan päivittäistä leipäänsä.

Linnut lehahtevat puiden oksilla. 

Maisema lepää harmaana.

Kaiken keskellä kellanhohtava lehtikuusi 

kuin keski-ikäinen hehkeä nainen.

Auto nielee asvalttia ja jossain 

matkaajan sielun syvyyksissä

soivat Aleppon kellot.