Tänään, kun tunnustan täyttäväni
kuusikymmentä vuotta,
kääntyväni seitsemännelle kymmenelle
mietin, miten minusta
ei yhtään tunnu siltä.
Sisällä asuu yhä
se pieni tyttö, joka lepäsi
laitumella lehmien vierellä,
hyppeli hevosen alla
ja syötti lampaalle kintaansa.
Se nuori tyttö, joka ei aina
muistanut käyttäytyä mallikelpoisesti
ja teki tyhmyyksiä.
Kapinoi koulussa, kirjoitti
pitkiä aineita ja kuunteli
radiosta nuorten sävellahjaa
ennen tansseihin lähtöä.
Veti tiukat farkut jalkaan ja
kiharsi tukkansa paplareilla.
Minne se tyttö olisi kadonnut?
Ulkoisen kuoren alla
on yhä se sama tyttö.
Ei se sieltä minnekään katoa
- eikä edes halua –
Siis edelleen innolla elämää päin!
Kiitos, Ystävät, että olette matkalla mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti