Riemuisa herätä on
aamujen aurinkoon,
kimppuina akkunalla kun lentää
auringon kulta.
Arki on tarpeeton,
tarpeeton liike ja hyörinä
päivien turun.
Hetkien pyörteeseen
aamusta virtaa kimmeltä juhlan
ja tulta.
Mennyt on tummuus yön
ja tummuus eletyn
surun.
Ilon läikkyvän murun
elämä heittänyt hetkeen
on aamuhentoon
hetkeen sunnuntailasten,
lintujen varhaislauluun
ja siipien lentoon.
Riemuisa nukkua on
aamujen varhaiseen
pajunkissojen pehmeä villa
poskea vasten
-
paistetta auringon
taustaksi
unilleen.
Tämä on isäni Veikko Saastamoisen teksti noin 1940-50 -luvulta.
Löytyi käsinkirjoitetusta runovihosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti