Yksinäinen vastavirtaan pyörivä pallo

Kahvitauolla kirjastontäti tuijotti sadetta työpaikan ikkunasta. Yksinäinen pallo oli unohtunut kirjaston ja liikuntahallin välisen piha-alueen kaivonkannen kupeelle.  

Vettä satoi kaatamalla ja ylempänä sijaitsevalta alakoululta päin virtasi vesi jo purona. Sitten – yhtäkkiä – kirjastontäti huomasi pallon nousevan ylämäkeen pyörivin liikkein. Välillä se pysähtyi kuin miettimään, minne se oikein oli menossa ja jatkoi taas hiljalleen matkaansa ylämäkeen. Samalla sen vieressä virtasi vesipuro alamäkeen. 

Kirjastontäti tuijotti ihmettä ja mietti, kuinka itsepäinen pallo! Uhmaa virtaavaa vettä ja nousee vastoin kaikkia luonnonlakeja yhä vain ylemmäs.

Täti kutsui pari työkaveria seuraamaan ihmettä, kun hän oivalsi, että eihän kukaan kertomusta vastavirtaan pyörivästä pallosta kuitenkaan uskoisi.

Siinä sitten miettittiin yhdessä, että halusiko pallo sittenkin sateen suojaan liikuntahalliin, jonka oven taakse se lopulta asettui? 

Kirjastontäti kävi toisaalla ja kun hän palasi ikkunaan, niin pallo oli kadonnut. Pääsiköhän se halliin suojaan?

Kysyessään varovasti kollegalta, huomasiko hän, mitä ihmettä yksinäiselle itsepäiselle pallolle tapahtui, tämä vastasi kyllä hän oli huomannut, kuinka kolme reipasta koululaista tuli paikalle ja pelasti pallon mukaansa.

Loppu hyvin - kaikki hyvin. Tuulenpoika virnisti hallin nurkan takaa kirjaston hämmästyneelle henkilökunnalle ja puhalsi vielä voimapuhalluksen mennessään. Ja silloin... kirjastontäti kuuli pienen pisaran sanovan plop!