Mikähän siinä on, kun joskus tuntuu kuin elämet näyttäisivät meille esimerkkiä tai haluaisivat vain muuten seurustella. Olin tässä juhannusviikolla Pielavedellä palauttamassa mikrofonia kirjastolta kulttuuritoimistoon, kun suojatiellä katua ylittäessäni vierelle ilmaantui harakka. Ihan kuin se olisi vilkaissut minun painavia jalkojani ja sitten alkoi hyppiä. Niin hyppi kevyesti tasajalkaa siinä vierellä ja ylitti kadun yhtä matkaa kanssani. Sanoin sille kyllä ihan ääneen, että ei sitä noin vain hypellä tien yli ja ainakin jos hyppii, niin pitäisi käyttää suojatietä. Eikä varsinkaan mummoille näyttää tuolla tavoin kevyeltä. Ei se ollut kuulevinaankaan. Sitten vilkaisi ylväänä ja jatkoi matkaansa puistikon poikki minne lie, ehkä Metsänhoitoyhdistyksen nurkille tai vähän kauemmas kunnantuvalle tarkkailemaan sen pihapiiriä ja kenties kurkkimaan, miten siellä työt hoituu näin kesälämpimillä.
Kotona sitten kuljeskelin takapihalla ja ihastelin luonnon kauneutta. Kamerakin oli mukana. Västäräkki tuli patiolle hyppelemään. Tämäkin oli niin kevytjalkainen että! Juttelin sille, että kuvattavaksiko tulit. Se keimaili ihan selvästi kameralle, mutta juuri kun olin painamassa nappia, niin silloin se lehahti pois vain jonkin matkan päähän, mutta riittävän kauas, että kuvaa ei saanut. Ja niin teki myös leppälintu ja pääsky. Kurkikin oli muutama päivä aiemmin lentänyt juuri kameran edestä tiehensä. Lennelkööt ja hyppikööt, kun kerran tahtovat!
Juttelen terassilla aina taivaanvuohelle ja lehtokurpalle. Taivaanvuohta olen joskus erehtynyt nimittämään lampaanviuluksi, mutta ymmärtääkseni se ei ole siitä pahastunut. Joka kesä on tähän saakka palannut.
Mummoison kissa Morri Hilpertti ei ole palannut. Se katosi muutama viikko sitten, eikä ole sen jälkeen mitään kuulunut ei näkynyt. Miten lie nälkäisiä ilveksiä näillä main. Ainakin joku oli peittänyt ison kakan mökin pihalla kuten kissa, mutta tassun jäljet oli vain paljon isommat. Peittääköhän ilves sillä tavoin jätöksensä? Pitänee kysyä viisaammilta luontoihmisiltä. Ikävä vain on sitä itsepäistä Morria ja sen kyljen hipaisua sääressä, kun se kerjäsi kinkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti